Serpico Mor
virtuaalihevonen - a sim horse
Serpico Mor "Pico"
Lewitzer (50%), ori
s. 16.10.2012, 8v
säkä 145cm, tummanruunikonkirjava
helppo A - 110cm
omistaja, kasvattaja Nilluri VRL-11965
Lewitzer (50%), ori
s. 16.10.2012, 8v
säkä 145cm, tummanruunikonkirjava
helppo A - 110cm
omistaja, kasvattaja Nilluri VRL-11965
Pico on vilkas ja mielikuvituksellinen, jonka elämä ei olisi mitään ilman ruokaa. Picosta on hauskaa kuvitella pikku-ukkoja nurkkiin tai pimeään metsään, tai törkätä ihminen mudan sekaan ja juosta sen jälkeen karkuun, kuvitellen, että hän on mutamonsteri. Pico on ystävällinen kaikkia hevosia kohtaan, eikä aiheuta minkäänlaisia kohtauksia tai tappeluja, joten se käyttäytyy aika ruunamaisesti.
Hoidettavana Pico melkein vaappuu unessa, mutta toisinaan se on malttamaton, eikä jaksaisi pitää neljää jalkaa samaan aikaa maassa - varsinkin kun muualla menee porukkaa. Pico voi yrittää peruttaa tai mennä eteenpäin, jos vaikka narut eivät olisikaan tarpeeksi hyvin kiinni. Jos se ei onnistu, malttamattomuus kohdistuu hoitajan kustannuksella pelleilyyn.
Ratsastettavana Pico on aluksi tahmea ja laiskahko, mutta pienen lämmittelyn jälkeen se on herkkä ja reippaasti liikkuva. Kouluratsastusta yrittäessä harjoitella saa Picoa yrittää saada ihan tosissaan hereille, että se kulkisi virheettömästi ja olisi avoin. Esteillä oria ei edes tarvitse yrittää herätellä, koska se on innokas ja valmiina hyppimään. Joskus se voi kuitenkin mennä yli, koska Pico voi yrittää rynnätä esteelle ominpäin.
Hoidettavana Pico melkein vaappuu unessa, mutta toisinaan se on malttamaton, eikä jaksaisi pitää neljää jalkaa samaan aikaa maassa - varsinkin kun muualla menee porukkaa. Pico voi yrittää peruttaa tai mennä eteenpäin, jos vaikka narut eivät olisikaan tarpeeksi hyvin kiinni. Jos se ei onnistu, malttamattomuus kohdistuu hoitajan kustannuksella pelleilyyn.
Ratsastettavana Pico on aluksi tahmea ja laiskahko, mutta pienen lämmittelyn jälkeen se on herkkä ja reippaasti liikkuva. Kouluratsastusta yrittäessä harjoitella saa Picoa yrittää saada ihan tosissaan hereille, että se kulkisi virheettömästi ja olisi avoin. Esteillä oria ei edes tarvitse yrittää herätellä, koska se on innokas ja valmiina hyppimään. Joskus se voi kuitenkin mennä yli, koska Pico voi yrittää rynnätä esteelle ominpäin.
ii Razzling And Dazzling
evm, ratsuponi ie Plaza Po Princess evm, connemara ei Lindos Von Farte evm, lewitzer ee Bornét Ov evm, lewitzer |
iii Will Hum Spit
iie Hitchhiker iei Low Volume Kills Music iee Lydia the Lion eii Foldyrié eie Lindélon eei Biollocomo eee Sant Lauf |
Päiväkirja
27.10.2013 Ahmatti ei viihtynytkään maailmalla, kirjoittanut Nilluri
Tuijotin edessä häämöttävää tietä. Sieltä kuului jo auton ääni. Minulla oli hieman epävarma ja hermostunut olo. Se, että vilkas kaksikko saapuisi laittamaan Mysticin uuteen kuntoon, sai minut hermoilemaan. Olihan ihanaa, että Fiia ja Pico, omat kasvattini, tulisivat tuttuun paikkaan, koska pelkäsin, että kaksikko joutuisi kiertelemään maailmaa. En tiennyt ollenkaan, mitä kaikkea tulisi tapahtumaan. Minua hermostutti ajatus, jos tallikin alkaisi käydä ahtaaksi. Olihan siellä vielä muutama karsina vapaana, mutta minusta tuntui, että hevosten lukumäärä oli riistäytymässä käsistä. Hyvin olimme kuitenkin pärjänneet tähän asti ja uskoin, etteivät Fiia tai Pico jäisi karsinaan seisomaan.
Trailerista kuului kimakka hirnunta. Tiesin, että se oli Fiia. Laskusilta laskettiin ja näin rautiaan- sekä tummankirjavat takapäät. Pian kaksi saman emän tuotosta seisoivat tallin pihassa, haukkoen sisäänsä Hollannin raikasta ilmaa. Pico nappasi ruohoa maasta, kun sitä näki. Orin ilme muuttui hieman. Raukka taisi tajuta, ettei enää oltu kotona, koska ruoho maistui erilaiselta. Fiia katsoi minua pitkään tummilla silmillään ja vilkaisi kaveriaan, joka oltiin jo varsana tunnettu ahneudestaan. Veera oli selittänyt, että Fiialla oli aluksi aina hieman sopeutumisvaikeuksia uuteen paikkaan, ja olinkin hieman hämilläni, koska tammalla ei näyttänyt olevan mitään oireita - se käyttäytyi kuin olisi kotona. Picosta Veera oli sanonut sen verran, että kunhan oli ruokaa, ori olisi kotonaan.
"Täällä on sitten kolme ponia samasta tallista", naurahdin Michaelille. Minulta oli jäänyt Leya Santista yksi varsa, Olle, joka oli osoittatunut ihan menestykkääksi kilpailuissa, joten minulla oli hieman odotuksia Picolle ja Fiialle. Veimme Fiian ja Picon vierekkäisiin tarhoihin, ettei niillä olisi aivan yksinäinen olo. Tarhojen vieressä oli vielä kolmas tarha, jossa tulokkaita hämmästelivät Hera sekä Lux. Hera oli kaksikolle tuttu varsalaitumilta ja Lux oli ollut erottomaton Fiian kanssa, kun ne olivat olleet varsoja. Kuin paita ja peppu. Olihan se ollut surullista erottaa Fiia ja Lux, kun Fiia oli lähtenyt uuteen kotiinsa. Olin laittanut tammat tarhojen viereen, toivoen, että ne muistaisivat toisensa vielä kaukaisesti. Tarhaan päästyään Pico hyökkäsi maahan heitettyjen heinien kimppuun ja nosti välillä päänsä tarkistellakseen uusia maisemia. Minua nauratti, koska orin suusta tippui tukko heinää maahan. Fiia nuuski ilmaa innoissaan kuin koira ja katseli ympärilleen hieman uteliaana, mutta innokkaana. "Mitäköhän tästä vielä tulee?" katsoin Michaelia hieman kysyvästi, kun katselimme tyytyväistä kaksikkoa. "Heinäkuluja ja riittämätöntä energiaa", Michael virnisti.
Tuijotin edessä häämöttävää tietä. Sieltä kuului jo auton ääni. Minulla oli hieman epävarma ja hermostunut olo. Se, että vilkas kaksikko saapuisi laittamaan Mysticin uuteen kuntoon, sai minut hermoilemaan. Olihan ihanaa, että Fiia ja Pico, omat kasvattini, tulisivat tuttuun paikkaan, koska pelkäsin, että kaksikko joutuisi kiertelemään maailmaa. En tiennyt ollenkaan, mitä kaikkea tulisi tapahtumaan. Minua hermostutti ajatus, jos tallikin alkaisi käydä ahtaaksi. Olihan siellä vielä muutama karsina vapaana, mutta minusta tuntui, että hevosten lukumäärä oli riistäytymässä käsistä. Hyvin olimme kuitenkin pärjänneet tähän asti ja uskoin, etteivät Fiia tai Pico jäisi karsinaan seisomaan.
Trailerista kuului kimakka hirnunta. Tiesin, että se oli Fiia. Laskusilta laskettiin ja näin rautiaan- sekä tummankirjavat takapäät. Pian kaksi saman emän tuotosta seisoivat tallin pihassa, haukkoen sisäänsä Hollannin raikasta ilmaa. Pico nappasi ruohoa maasta, kun sitä näki. Orin ilme muuttui hieman. Raukka taisi tajuta, ettei enää oltu kotona, koska ruoho maistui erilaiselta. Fiia katsoi minua pitkään tummilla silmillään ja vilkaisi kaveriaan, joka oltiin jo varsana tunnettu ahneudestaan. Veera oli selittänyt, että Fiialla oli aluksi aina hieman sopeutumisvaikeuksia uuteen paikkaan, ja olinkin hieman hämilläni, koska tammalla ei näyttänyt olevan mitään oireita - se käyttäytyi kuin olisi kotona. Picosta Veera oli sanonut sen verran, että kunhan oli ruokaa, ori olisi kotonaan.
"Täällä on sitten kolme ponia samasta tallista", naurahdin Michaelille. Minulta oli jäänyt Leya Santista yksi varsa, Olle, joka oli osoittatunut ihan menestykkääksi kilpailuissa, joten minulla oli hieman odotuksia Picolle ja Fiialle. Veimme Fiian ja Picon vierekkäisiin tarhoihin, ettei niillä olisi aivan yksinäinen olo. Tarhojen vieressä oli vielä kolmas tarha, jossa tulokkaita hämmästelivät Hera sekä Lux. Hera oli kaksikolle tuttu varsalaitumilta ja Lux oli ollut erottomaton Fiian kanssa, kun ne olivat olleet varsoja. Kuin paita ja peppu. Olihan se ollut surullista erottaa Fiia ja Lux, kun Fiia oli lähtenyt uuteen kotiinsa. Olin laittanut tammat tarhojen viereen, toivoen, että ne muistaisivat toisensa vielä kaukaisesti. Tarhaan päästyään Pico hyökkäsi maahan heitettyjen heinien kimppuun ja nosti välillä päänsä tarkistellakseen uusia maisemia. Minua nauratti, koska orin suusta tippui tukko heinää maahan. Fiia nuuski ilmaa innoissaan kuin koira ja katseli ympärilleen hieman uteliaana, mutta innokkaana. "Mitäköhän tästä vielä tulee?" katsoin Michaelia hieman kysyvästi, kun katselimme tyytyväistä kaksikkoa. "Heinäkuluja ja riittämätöntä energiaa", Michael virnisti.