Malibu Scirocco
virtuaalihevonen - a sim horse
(c) Five Furlongs, lisenssi
Malibu Scirocco "Cilla"
Haflinger, tamma
s. 26.04.2013, 7v
säkä 141cm, liinakko
helppo A - 90cm
reining, western riding, western pleasure
omistaja Nilluri VRL-11965
kasvattaja Malibu USA
Haflinger, tamma
s. 26.04.2013, 7v
säkä 141cm, liinakko
helppo A - 90cm
reining, western riding, western pleasure
omistaja Nilluri VRL-11965
kasvattaja Malibu USA
"Olin jo pidemmän aikaa halunnut liinakkoratsua. Jossain vaiheessa päätin, että hankinkin sellaisen. Malibusta oli mahdollista saada tilausvarsa, ja sitä myöhemmin lähdin katsomaan pientä haflinger-tammaa. Varsa lumosi minut rempseällä luonteellaan ja se juoksenteli laitumelle, ottaen kaiken irti jaloistaan, kun Cilla oli tarpeeksi vanha, lähdin hakemaan sitä kotiin. Cilla päätyi Hollantiin lehmäponien valtakuntaan, vaikkakin kävi pyörähtämässä siinä välissä yksityistallilla Saksassa."
Cilla on lempeä, omapäinen liinakkotamma, jota on helppo käsitellä. Cilla osaa käyttäytyä moitteettomasti, mutta yleensä se kuitenkin vain pelleilee vain omaksi huvikseen. Huonoina päivinään Cilla saattaa olla äkäinen ja hieman väsynyt, eikä se pidä, että sitä tullaan häiritsemään - näitä päiviä esiintyy vähän, mutta Cilla pitää turhankin paljon rapsutuksista ja on aikamoinen herkkusuu. Cilla on aika helppo talutettava, mutta se voi kiinnostua vihreästä ruohosta, mutta pienellä komennuksella tamman saa helposti liikkeelle. Jos Cillan uskaltaisi, sitä voisi taluttaa myös vapaana. Cilla tulee hyvin muiden hevosten kanssa ja joskus se yrittää saada muut leikkimään sen kanssa.
Hoitaessa Cilla seisoo yleensä nätisti paikallaan, mutta kun se tylsistyy liikaa, Cilla alkaa steppaamaan ja saattaa yrittää päästää irti. Cillalla ei ole mitään heikkouksia, kuten mahan alta-harjaus - se ei vain pidä, jos vettä suihkutetaan jaloista ylöspäin, ja silloin se vain luimistelee. Kavioita putsatessa ei ilmene ongelmia, mutta jos kavioiden putsauksessa kestää, Cilla voi tempoa jalkaansa irti.
Ratsuksi Cilla on herkkä, mutta uusilla haastava tapaus, koska Cilla testaa uutta ratsastajaa. Tamma voi yrittää riistäytyä käsistä tai ryöstäytyä, mutta kun tamma alkaa tottua ratsastajaan, se muuttuu nöyräksi ja osaavaksi ratsuksi, jonka kanssa ei tarvitse pelätä, että se säihkähtäisi herkästi. Cillan suuta ei saa repiä, tai tamma voi heittäytyä hankalaksi. Koulussa Cilla voi olla hieman kömpelö, mutta kunnon lämmittelyjen jälkeen taitava. Esteillä Cilla kieltäytyy harvoin ja hyppii melkein jokaisen esteen aina 90cm asti. Maastossa Cilla voi toisinaan innostua liikaa, mutta Cilla pysyy hyvin kuulolla.
Cilla on lempeä, omapäinen liinakkotamma, jota on helppo käsitellä. Cilla osaa käyttäytyä moitteettomasti, mutta yleensä se kuitenkin vain pelleilee vain omaksi huvikseen. Huonoina päivinään Cilla saattaa olla äkäinen ja hieman väsynyt, eikä se pidä, että sitä tullaan häiritsemään - näitä päiviä esiintyy vähän, mutta Cilla pitää turhankin paljon rapsutuksista ja on aikamoinen herkkusuu. Cilla on aika helppo talutettava, mutta se voi kiinnostua vihreästä ruohosta, mutta pienellä komennuksella tamman saa helposti liikkeelle. Jos Cillan uskaltaisi, sitä voisi taluttaa myös vapaana. Cilla tulee hyvin muiden hevosten kanssa ja joskus se yrittää saada muut leikkimään sen kanssa.
Hoitaessa Cilla seisoo yleensä nätisti paikallaan, mutta kun se tylsistyy liikaa, Cilla alkaa steppaamaan ja saattaa yrittää päästää irti. Cillalla ei ole mitään heikkouksia, kuten mahan alta-harjaus - se ei vain pidä, jos vettä suihkutetaan jaloista ylöspäin, ja silloin se vain luimistelee. Kavioita putsatessa ei ilmene ongelmia, mutta jos kavioiden putsauksessa kestää, Cilla voi tempoa jalkaansa irti.
Ratsuksi Cilla on herkkä, mutta uusilla haastava tapaus, koska Cilla testaa uutta ratsastajaa. Tamma voi yrittää riistäytyä käsistä tai ryöstäytyä, mutta kun tamma alkaa tottua ratsastajaan, se muuttuu nöyräksi ja osaavaksi ratsuksi, jonka kanssa ei tarvitse pelätä, että se säihkähtäisi herkästi. Cillan suuta ei saa repiä, tai tamma voi heittäytyä hankalaksi. Koulussa Cilla voi olla hieman kömpelö, mutta kunnon lämmittelyjen jälkeen taitava. Esteillä Cilla kieltäytyy harvoin ja hyppii melkein jokaisen esteen aina 90cm asti. Maastossa Cilla voi toisinaan innostua liikaa, mutta Cilla pysyy hyvin kuulolla.
ii Joystick
evm, haflinger ie Mockingjay evm, haflinger ei Level Five evm, haflinger ee Qvet Star evm, haflinger |
iii Party Hard
iie Nightingale iei Devotion iee Lambada eii Listnet eie Way No eei Qogerill eee Get Star |
Jälkikasvu
09.10.2013 o. Arrow Arthur (i Adolf REC)
Kilpailukalenteri
KRJ - 27.06.2014 - kutsu - heA - 1/5
KRJ Cup - 31.07.2013 - kutsu - heA - 5/385 KRJ - 22.07.2013 - kutsu - heA - 2/35 ERJ - 10.06.2014 - kutsu - 90cm - 2/7
ERJ - 14.09.2013 - kutsu - 80cm - 1/11 ERJ - 14.09.2013 - kutsu - 80cm - 3/11 WRJ - 08.08.2013 - kutsu - western riding - 6/40
WRJ - 30.07.2013 - kutsu - western pleasure - 3/28 WRJ - 28.07.2013 - kutsu - western pleasure - 1/28 WRJ - 26.07.2013 - kutsu - western riding - 5/41 WRJ - 13.05.2013 - kutsu - reining - 3/48 WRJ - 13.05.2013 - kutsu - western riding - 2/50 MEJ - 09.08.2013 - kutsu - 80cm - 8/68
|
Päiväkirja
22.05.2013 Vapaapäivä hommia tehdessä, kirjoittanut Nilluri
Cilla repi ruohoa tyytyväisennäköisenä maasta Dolle rinnallaan. Pikku tamma taisi olla onnellinen onnelinen saatuaan rinnalleen hieman isomman laikukkaan kaverin, vaikka ne olivat väritykseltään aivan erilaisia - toinen oli liinakko ja toinen sabino. Vislasin, yrittäen kutsua Cillaa. Tamma nosti päänsä ylös hieman hämääntyneenä, mutta huomattuaan minut se näytti siltä kuin se hymyilisi. Revin maasta ruohoa ja kiipesin tarhan päälle istumaan. Cilla oli kahden vailla ja mietti, että tulisiko minun luo vai jäisikö Dollen luo. Cilla ravasi ylpeänä luokseni kuin yrittäen nauraa muille hevosille: Mun omistaja odotteleekin mua tuolla ruohotupsun kanssa. Dolle oli kuitenkin nopeampi kuin Cilla ja laukkasi tamman ohi. Se yritti napata ruohotupsun kädestäni, mutta estin Dollea. Cilla näytti ärsyntyneeltä, mutta piristyi, kun ojensin ruohotupsun sille. Säästin siitä hieman, jonka annoin Dollelle. Vaikka se sai vähemmän kuin Cilla, se näytti tyytyväiseltä. Rapsuttelin tammoja hetken aikaa ennen kuin lähdin tallia kohti. Kun hyppäsin aidalta alas, Cilla nappasi minua paidasta kiinni huulillaan. "Senkin hupsu, mun täytyy mennä siivoon sun kardina", sanoin, katsoen Cillaa tomerasti. Tamma päästi irti ja katsahti minua kysyvästi. "Tulen kyllä vielä käymään ennen kuin lähden. Mutta riehu Dollen kanssa niin paljon kuin jaksat, koska tänään sulla on vapaapäivä", höpötin tammalle.
Kipatessani lantaa talikosta kottareihin Mariis saapui innoissaan paikalle. "Me saadaan tänään uusi asukas - se on connemaratamma, saapuu ihan just", Mariisin silmät kiiluivat innosta. Naurahdin ja siivosin karsinan loppuun äkkiä, koska halusin nähdä uuden asukkaan. Päästessäni tallin pihaan siinä seisoi jo ruunivoikkotamma omistajansa kanssa. "Niina, tässä on Kaisa ja tuo poni on Siiri", Mariis esitteli meidät toisillemme.
Istuin sohvalla omistajille tarkoitetussa päädyssä, kun Kaisa saapui huoneeseen Mariisin saattelemana. "Ja jos on vielä jotain kysyttävää, niin minua voi aina tarttua hihasta ja Niinakin on aina vapaasti käytettävissä", Mariis hymyili, lisäten: "Niina, sitten kun aloitat Cillan ratsastuskoulutuksen, ja jos tarvit apua, niin minulta voit aina tulla kyselemään." Nyökkäsin Mariisille, näyttäen ison hymyn. "Kiva, kun ollaan saatu lisää porukkaa, ei ole enää niin yksinäistä, vaikka onhan täällä Mariis, noita työntekijöitä, mutta ei enempi porukka ole ikinä pahasta", hymyilin Kaisalle. "Onko Cilla se haflinger tarhassa sen sabinon kanssa? En ihan uskonut, että se olisi niin nuori, ettei selässä ole vielä käyty", Kaisa naurahti. Nyökkäsin, yrittäen saada vettä alas, vaikka minua nauratti, kun Kaisa alkoi nauraa.
Ihailin Siiriä Cillan tarhan luota, mutta lopulta silmäni takertuivat omaan kullannuppuuni. "Sää muserrat mut", kuiskasin hiljaa Cillan korvaan. Se pärskähti, mutta en tiennyt, mitä tamma tarkoitti.
13.05.2013 Tutustumista Dolleen, kirjoittanut Nilluri
"Moi", huikkasin Mariisille, kun astelin talliin sisälle. Menin Cillan karsinan luo ja tervehdin tammaa. "Hei, pikkuinen! Menikö yö hyvin?" Cilla tuijotti minua silmillään ja nappasi lattialta vähän heinää suuhunsa. "Senkin ahmatti, mikään muu ei kiinnosta kuin ruoka", totesin tammalle, mutta annoin sille ruokarauhan, mennen omistajille varattuun tilaan. Nakkasin tavarani kaappiin ja lysähdin sohvalle. "Tänään ei ole tapahtumassa mitään erikoista, mutta eikö Dollen ja Cillan voisi totutella toisiinsa, vaikka kyllähän ne jo toisensa tuntee", Mariis hymyili ovelta. "Joo, voishan ne", nyökkäsin myönteisesti. "Tarvitko sää apua?" "Voit viedä vaikka Dammun ykköseen ja Jaska neloseen", Mariis vastasi. Vein orit yksitellen ulos, ja molemmat käyttäytyivät onnekseni moitteettomasti.
Odotin Mariisia Cillan ja Dollen karsinoiden luona, kun hän käynyt viemässä loput orit pihalle. Pian nainen tulikin, ja laitoimme tammoille riimut päähän. Cilla kulki lauhkeasti, kun talutin sen kutostarhaan. Tarhassa sen teki mieli lähteä jo juoksemaan. Se yritti tempoa itseään riimusta irti, kun Dolle hyppi jo vapaana. Komensin Cillaa, joka totteli vaistomaisesti. Riisuin siltä riimun ja annoin luvan mennä. Kämmentä hieman poltteli, koska Cilla oli yrittänyt tempoa itseään irti ja riimunnaru oli luissut kädessäni. Cilla ja Dolle hyppelivät tarhassa innoissaan, vaikka pian Dolle rauhoittui ja alkoi nykiä ruohoa maasta. "Kohta tuo tamma saa satulan selkäänsä. En vain halua tietää, millainen se on ratsastaa", hymähdin Mariisille. "Kyllä se hyvin menee", nainen tokaisi. Lyhyen riehumisen jälkeen Cilla meni Dollen rinnalle ja alkoi nykiä ruohoa vierestä. Dolle hieman mulkaisi sille korviaan, ja Cilla peruutti muutaman askeleen taaksepäin. Cilla jäi siihen hetkeksi aikaa ja katsoi Dollea, sitten ruohotupsuja sen jaloissa. "Se varmaan kuvittelee, että Dollella on maukkaampaa ruohoa", naurahdin, katsellen tammojen touhua. Mariiskin naurahti: "Kyllä niillä ihan hyvin menee. Dolle näyttää vain kaapin paikan."
Mariis oli lähtenyt jatkamaan omia hommiaan, ja minä olin vielä jäänyt katselemaan kaksikon touhuja. Cilla ja Dolle söivät rinnakkain, vaikka pienellä etäisyydellä. Palasin tallin puolelle ja hain talikon sekä kottikärryt. Aloin lastata lantaa Cillan karsinasta kottareihin. Cilla oli hieman sotkenut, vaikka ei se minua haitannut. Sain karsinan pian puhtaaksi ja kävin kippaamassa kottikärryt lantalaan. Sen jälkeen kävin hakemassa Cillan karsinan pohjalle hieman kuivikkeita, jotka kaadoin keskelle karsinan lattiaa.
Kävin huikkaamassa Mariisille tämän toimistolla, että minä lähden nyt. Sen tehtyäni kävin sanomassa vielä moikat Cillalle. Minut nähtyään Cilla rynnisti iloisena aidalle vastaan ja alkoi tonkia taskujani. "Tuossa on yksi, mutta enempää et saa", sanoin tammalle, antaen yhden namin, mutta se katosi hetkessä. Dolle mulkoili kauempana, ja minun teki mieli antaa sillekin nami, mutta en viitsinyt. Halasin Cillaa ja lähdin kävelemään poispäin Naminotista.
10.05.2013 Möllöttelyä ja ajanviettoa, kirjoittanut Nilluri
Cilla oli alkanut tottua uuteen talliin, olihan se asunut Naminotissa viikon verran. Vaikka tallilla vallitsikin orivalta, tallilta löytyi söpö paint-tamma Dolle, jonka kanssa Cilla oli tutustunut. Kun saavuin tallille, kävin ensin etsimässä Cillaa tallista, mutta kun en löytänyt tammaa kävin etsimässä sitä tarhoilta. Cilla riehui tyytyväisenä tarhassa ja välillä pysähtyi nappamaan ruohoa maasta, jatkaen kunniakierrosta. Maiskautin portin kohdalle, ja Cilla riensi portille makupalojen toivossa. Sujautin riimun tamman päähän ja naurahdin tammalle: "Ei ole makupaloja, eikä sinua saa lihottaa liikaa, muuten et enää jaksa juoksennella." Talutin Cillan talliin ja laitoin sen kiinni käytävälle. Hain harjapakin ja sutaisin tamman nopeasti puhtaaksi. Tarkistin myös Cillan kaviot, ettei niistä löytyisi jotain turhaa.
Harjauksen jälkeen kävin hakemassa liinan, koska halusin juoksuttaa Cillaa. Talutin tamman pienemmälle kentälle, kun en isommalle uskaltanut mennä, jos siellä järjestettäisiin jotain ja avomaneesiin ei tarvinnut mennä, kun päivä oli sen verran aurinkoinen. Ohjasin Cillan isolle ympyrälle, ja tamma kulki hienosti käynnissä. Kehuin välillä hiljaa Cillaa, ettei kuitenkaan kävisi, niin että tamma innostuisi liikaa ja nostaisi ravin. Annoin Cillalle luvan nostaa ravin - Cilla lähti innokkaasti liikkeelle. Ihan vain koetellakseen Cilla heitteli päätään ja yritti päästä ulommas ympyrältä. Komensin tammaa, ja se oli pian taas kuulolla. "Älä edes yritä temppuilla", sanoin sille, vaikka Cilla ei letkauttanutkaan korviansa. Ennen lopettelua vielä annoin Cillan nostaa laukan. Cillan laukka oli suuriaskelista, ja tuntui siltä, että maa tärisisi. Rauhoituttuaan hieman askeleet kuitenkin pienenivät ja näyttivät paremmilta. Cilla ei kuitenkaan rauhoittunut täysin ja heitti pienen pukin. Naurahdin hiljaa ja vaihdoin Cillan menosuuntaa. Loppuverryttelyt teimme rauhallisissa käynneissä, vaikkakin teimme pari ravinnostoa.
Talutin Cillan talliin, jossa tarkistin sen vielä kerran, ennen kuin päästin sen tarhaan. Tarhassa Cilla laukkasi iloisena, heitellen pukkeja ilmaan ja heiluttelemalla harjaansa tuulessa. Tuo tamma oli uskomaton - en malttanut, että pääsisin sen selkään, mutta vielä tamma oli liian nuori, vaikka sitä voisi kohta alkaa totuttaa satulaan ja suitsiin. Ennen kuin lähdin kävin putsaamassa Cillan karsinan, vaikka tallityöntekijätkin olisivat sen hoitaneet.
Cilla repi ruohoa tyytyväisennäköisenä maasta Dolle rinnallaan. Pikku tamma taisi olla onnellinen onnelinen saatuaan rinnalleen hieman isomman laikukkaan kaverin, vaikka ne olivat väritykseltään aivan erilaisia - toinen oli liinakko ja toinen sabino. Vislasin, yrittäen kutsua Cillaa. Tamma nosti päänsä ylös hieman hämääntyneenä, mutta huomattuaan minut se näytti siltä kuin se hymyilisi. Revin maasta ruohoa ja kiipesin tarhan päälle istumaan. Cilla oli kahden vailla ja mietti, että tulisiko minun luo vai jäisikö Dollen luo. Cilla ravasi ylpeänä luokseni kuin yrittäen nauraa muille hevosille: Mun omistaja odotteleekin mua tuolla ruohotupsun kanssa. Dolle oli kuitenkin nopeampi kuin Cilla ja laukkasi tamman ohi. Se yritti napata ruohotupsun kädestäni, mutta estin Dollea. Cilla näytti ärsyntyneeltä, mutta piristyi, kun ojensin ruohotupsun sille. Säästin siitä hieman, jonka annoin Dollelle. Vaikka se sai vähemmän kuin Cilla, se näytti tyytyväiseltä. Rapsuttelin tammoja hetken aikaa ennen kuin lähdin tallia kohti. Kun hyppäsin aidalta alas, Cilla nappasi minua paidasta kiinni huulillaan. "Senkin hupsu, mun täytyy mennä siivoon sun kardina", sanoin, katsoen Cillaa tomerasti. Tamma päästi irti ja katsahti minua kysyvästi. "Tulen kyllä vielä käymään ennen kuin lähden. Mutta riehu Dollen kanssa niin paljon kuin jaksat, koska tänään sulla on vapaapäivä", höpötin tammalle.
Kipatessani lantaa talikosta kottareihin Mariis saapui innoissaan paikalle. "Me saadaan tänään uusi asukas - se on connemaratamma, saapuu ihan just", Mariisin silmät kiiluivat innosta. Naurahdin ja siivosin karsinan loppuun äkkiä, koska halusin nähdä uuden asukkaan. Päästessäni tallin pihaan siinä seisoi jo ruunivoikkotamma omistajansa kanssa. "Niina, tässä on Kaisa ja tuo poni on Siiri", Mariis esitteli meidät toisillemme.
Istuin sohvalla omistajille tarkoitetussa päädyssä, kun Kaisa saapui huoneeseen Mariisin saattelemana. "Ja jos on vielä jotain kysyttävää, niin minua voi aina tarttua hihasta ja Niinakin on aina vapaasti käytettävissä", Mariis hymyili, lisäten: "Niina, sitten kun aloitat Cillan ratsastuskoulutuksen, ja jos tarvit apua, niin minulta voit aina tulla kyselemään." Nyökkäsin Mariisille, näyttäen ison hymyn. "Kiva, kun ollaan saatu lisää porukkaa, ei ole enää niin yksinäistä, vaikka onhan täällä Mariis, noita työntekijöitä, mutta ei enempi porukka ole ikinä pahasta", hymyilin Kaisalle. "Onko Cilla se haflinger tarhassa sen sabinon kanssa? En ihan uskonut, että se olisi niin nuori, ettei selässä ole vielä käyty", Kaisa naurahti. Nyökkäsin, yrittäen saada vettä alas, vaikka minua nauratti, kun Kaisa alkoi nauraa.
Ihailin Siiriä Cillan tarhan luota, mutta lopulta silmäni takertuivat omaan kullannuppuuni. "Sää muserrat mut", kuiskasin hiljaa Cillan korvaan. Se pärskähti, mutta en tiennyt, mitä tamma tarkoitti.
13.05.2013 Tutustumista Dolleen, kirjoittanut Nilluri
"Moi", huikkasin Mariisille, kun astelin talliin sisälle. Menin Cillan karsinan luo ja tervehdin tammaa. "Hei, pikkuinen! Menikö yö hyvin?" Cilla tuijotti minua silmillään ja nappasi lattialta vähän heinää suuhunsa. "Senkin ahmatti, mikään muu ei kiinnosta kuin ruoka", totesin tammalle, mutta annoin sille ruokarauhan, mennen omistajille varattuun tilaan. Nakkasin tavarani kaappiin ja lysähdin sohvalle. "Tänään ei ole tapahtumassa mitään erikoista, mutta eikö Dollen ja Cillan voisi totutella toisiinsa, vaikka kyllähän ne jo toisensa tuntee", Mariis hymyili ovelta. "Joo, voishan ne", nyökkäsin myönteisesti. "Tarvitko sää apua?" "Voit viedä vaikka Dammun ykköseen ja Jaska neloseen", Mariis vastasi. Vein orit yksitellen ulos, ja molemmat käyttäytyivät onnekseni moitteettomasti.
Odotin Mariisia Cillan ja Dollen karsinoiden luona, kun hän käynyt viemässä loput orit pihalle. Pian nainen tulikin, ja laitoimme tammoille riimut päähän. Cilla kulki lauhkeasti, kun talutin sen kutostarhaan. Tarhassa sen teki mieli lähteä jo juoksemaan. Se yritti tempoa itseään riimusta irti, kun Dolle hyppi jo vapaana. Komensin Cillaa, joka totteli vaistomaisesti. Riisuin siltä riimun ja annoin luvan mennä. Kämmentä hieman poltteli, koska Cilla oli yrittänyt tempoa itseään irti ja riimunnaru oli luissut kädessäni. Cilla ja Dolle hyppelivät tarhassa innoissaan, vaikka pian Dolle rauhoittui ja alkoi nykiä ruohoa maasta. "Kohta tuo tamma saa satulan selkäänsä. En vain halua tietää, millainen se on ratsastaa", hymähdin Mariisille. "Kyllä se hyvin menee", nainen tokaisi. Lyhyen riehumisen jälkeen Cilla meni Dollen rinnalle ja alkoi nykiä ruohoa vierestä. Dolle hieman mulkaisi sille korviaan, ja Cilla peruutti muutaman askeleen taaksepäin. Cilla jäi siihen hetkeksi aikaa ja katsoi Dollea, sitten ruohotupsuja sen jaloissa. "Se varmaan kuvittelee, että Dollella on maukkaampaa ruohoa", naurahdin, katsellen tammojen touhua. Mariiskin naurahti: "Kyllä niillä ihan hyvin menee. Dolle näyttää vain kaapin paikan."
Mariis oli lähtenyt jatkamaan omia hommiaan, ja minä olin vielä jäänyt katselemaan kaksikon touhuja. Cilla ja Dolle söivät rinnakkain, vaikka pienellä etäisyydellä. Palasin tallin puolelle ja hain talikon sekä kottikärryt. Aloin lastata lantaa Cillan karsinasta kottareihin. Cilla oli hieman sotkenut, vaikka ei se minua haitannut. Sain karsinan pian puhtaaksi ja kävin kippaamassa kottikärryt lantalaan. Sen jälkeen kävin hakemassa Cillan karsinan pohjalle hieman kuivikkeita, jotka kaadoin keskelle karsinan lattiaa.
Kävin huikkaamassa Mariisille tämän toimistolla, että minä lähden nyt. Sen tehtyäni kävin sanomassa vielä moikat Cillalle. Minut nähtyään Cilla rynnisti iloisena aidalle vastaan ja alkoi tonkia taskujani. "Tuossa on yksi, mutta enempää et saa", sanoin tammalle, antaen yhden namin, mutta se katosi hetkessä. Dolle mulkoili kauempana, ja minun teki mieli antaa sillekin nami, mutta en viitsinyt. Halasin Cillaa ja lähdin kävelemään poispäin Naminotista.
10.05.2013 Möllöttelyä ja ajanviettoa, kirjoittanut Nilluri
Cilla oli alkanut tottua uuteen talliin, olihan se asunut Naminotissa viikon verran. Vaikka tallilla vallitsikin orivalta, tallilta löytyi söpö paint-tamma Dolle, jonka kanssa Cilla oli tutustunut. Kun saavuin tallille, kävin ensin etsimässä Cillaa tallista, mutta kun en löytänyt tammaa kävin etsimässä sitä tarhoilta. Cilla riehui tyytyväisenä tarhassa ja välillä pysähtyi nappamaan ruohoa maasta, jatkaen kunniakierrosta. Maiskautin portin kohdalle, ja Cilla riensi portille makupalojen toivossa. Sujautin riimun tamman päähän ja naurahdin tammalle: "Ei ole makupaloja, eikä sinua saa lihottaa liikaa, muuten et enää jaksa juoksennella." Talutin Cillan talliin ja laitoin sen kiinni käytävälle. Hain harjapakin ja sutaisin tamman nopeasti puhtaaksi. Tarkistin myös Cillan kaviot, ettei niistä löytyisi jotain turhaa.
Harjauksen jälkeen kävin hakemassa liinan, koska halusin juoksuttaa Cillaa. Talutin tamman pienemmälle kentälle, kun en isommalle uskaltanut mennä, jos siellä järjestettäisiin jotain ja avomaneesiin ei tarvinnut mennä, kun päivä oli sen verran aurinkoinen. Ohjasin Cillan isolle ympyrälle, ja tamma kulki hienosti käynnissä. Kehuin välillä hiljaa Cillaa, ettei kuitenkaan kävisi, niin että tamma innostuisi liikaa ja nostaisi ravin. Annoin Cillalle luvan nostaa ravin - Cilla lähti innokkaasti liikkeelle. Ihan vain koetellakseen Cilla heitteli päätään ja yritti päästä ulommas ympyrältä. Komensin tammaa, ja se oli pian taas kuulolla. "Älä edes yritä temppuilla", sanoin sille, vaikka Cilla ei letkauttanutkaan korviansa. Ennen lopettelua vielä annoin Cillan nostaa laukan. Cillan laukka oli suuriaskelista, ja tuntui siltä, että maa tärisisi. Rauhoituttuaan hieman askeleet kuitenkin pienenivät ja näyttivät paremmilta. Cilla ei kuitenkaan rauhoittunut täysin ja heitti pienen pukin. Naurahdin hiljaa ja vaihdoin Cillan menosuuntaa. Loppuverryttelyt teimme rauhallisissa käynneissä, vaikkakin teimme pari ravinnostoa.
Talutin Cillan talliin, jossa tarkistin sen vielä kerran, ennen kuin päästin sen tarhaan. Tarhassa Cilla laukkasi iloisena, heitellen pukkeja ilmaan ja heiluttelemalla harjaansa tuulessa. Tuo tamma oli uskomaton - en malttanut, että pääsisin sen selkään, mutta vielä tamma oli liian nuori, vaikka sitä voisi kohta alkaa totuttaa satulaan ja suitsiin. Ennen kuin lähdin kävin putsaamassa Cillan karsinan, vaikka tallityöntekijätkin olisivat sen hoitaneet.