KUOLLUT 07.07.2007-02.01.2014
Delmino Merrick
virtuaalihevonen - a sim horse
(c) turjake
Delmino Merrick "Rick"
Lewitzer (100%), ori
s. 07.07.2007, 22v
säkä 143cm, rautiaankirjava
helppo A - 90cm
omistaja Nilluri VRL-11965
kasvattaja Erin Merrick GER
tuoja turjake
Lewitzer (100%), ori
s. 07.07.2007, 22v
säkä 143cm, rautiaankirjava
helppo A - 90cm
omistaja Nilluri VRL-11965
kasvattaja Erin Merrick GER
tuoja turjake
Rick on vaativamman puoleinen poni. Se saattaa vähän näytellä hampaita ja se kuvittelee olevansa pomo - ja muutenkin tallin kingi, vaikka muut orit ei sen uhitteluista jaksa välittää. Kunhan Rick on saatu kiinni, on se helppo hoitaa, taluttaa ja varustaa. Rick rakastaa kaikenlaisia herkkuja, eniten porkkanoita. Harjatessa Rick nuokkuu silmät ummessa, eikä välitä ronskimmastakaan harjauksesta.
Kentällä Rick on ihan jees, pelkää vesilätäköitä, joten jos semmosia on maassa, niin se menee luultavasti ohi vain. Rick osaa koululiikkeitä helppoon a:han ja hyppää helposti 90cm ratoja. Rickin selkään kuitenkin kannattaa nousta kokenut ja pätevä ratsastaja, jos haluaa hienon suorituksen. Ori voi päättää vain joku päivä, ettei sitä huvita hyppiä esteitä tai vääntää koulua.
Kentällä Rick on ihan jees, pelkää vesilätäköitä, joten jos semmosia on maassa, niin se menee luultavasti ohi vain. Rick osaa koululiikkeitä helppoon a:han ja hyppää helposti 90cm ratoja. Rickin selkään kuitenkin kannattaa nousta kokenut ja pätevä ratsastaja, jos haluaa hienon suorituksen. Ori voi päättää vain joku päivä, ettei sitä huvita hyppiä esteitä tai vääntää koulua.
|
i Derrek Ron evm, lewitzer e Charlot Merrick evm, lewitzer |
ii Daniel Ran
evm, lewitzer ie Nebel Hanni evm, lewitzer ei Delfino O' evm, lewitzer ee Annbell evm, lewitzer |
Jälkikasvu
04.11.2012 t. Ricarda Mor (e Flecken auf Schnee)
14.01.2013 t. Merilyn Mor (e Leya Sant)
23.03.2013 o. Wendell Mor (e Zanzauthen Biu)
18.05.2013 t. Derica Mor (e Friz Hertha)
08.12.2013 o. Derian Manfred (e Ahorn Sophia)
14.01.2013 t. Merilyn Mor (e Leya Sant)
23.03.2013 o. Wendell Mor (e Zanzauthen Biu)
18.05.2013 t. Derica Mor (e Friz Hertha)
08.12.2013 o. Derian Manfred (e Ahorn Sophia)
Kilpailusuoritukset
MSY - 16.10.2012 - kutsu - 3. ratsastus-/ajokuvalliset - SIN
Päiväkirja
15.09.2013 Mr. Rick is come back home!, kirjoittanut Nilluri
Tuijotin tietä levottomana. Oloni oli ärtynyt ja väsynyt, mutta samalla yhtä iloinen ja onnellinen. Olin myynyt Rickin Komiaan, Suomeen, mutta myöhemmin löysinkin netissä ilmoituksen myytävästä lewitzer-orista. Kiinnostuneena oli vilkaissut ilmoitusta ja saanut tajuta, että myytävä ori oli Delmino Merrick. Rick, jonka minä olin myynyt Komiaan, asui nyt Pohjois-Suomessa Könkäällä. Se, että olin sanonut aikaisemmalle omistajalle, että jos hän myy orin, tarjoaa minulle ensimmäisenä, mutta ori oli päätynyt Komiasta Hurmikseen. Enemmän minua vielä ärsytti, koska en ollut kuullut sen jälkeen orista enää mitään. Mutta enhän minä voinut syyttää asiasta ketään. En halunnut, että Rickistä tulee kiertoponi, joten laitoin ilmoitukseen, että ottaisin orin mielelläni takaisin. Eihän Rick ollut mikään helpoin tapaus, ja tiesin, että se voisi tuoda lisätöitä, mutta ori oli asunut Mysticissä puolet elämästään, joten olin varma, että se muistaisi meidät - tai ainakin minut.
Hevosauton olisi pitänyt ilmestyä jo tunti sitten, ja kiersin hermostunenaa kehää tallin pihalla. Muutama tallilainen oli tullut pitämään seuraa, mutta kun mitään ei kuulunut, he kävivät välillä tekemässä hommia ja tulivat takaisin. Kaikilla oli ollut ikävä Rickiä. Se ei ollut mikä tahansa poni. Jokainen oli vuodattanut sen kanssa kyyneliä - ilosta, surusta tai vihasta. Tiesin, että Rickillä olisi ollut pitkä matka takanaan, kun se saapuisi. Se oli ensin mennyt laivalla Ruotsiin, josta Michael ja Ellie olivat lähteneet sitä vastaan hevosautolla. Vilkaisin kelloa ja katselin tarhoissa seisovia laikukkaita, lihaskimppuja sekä vain möllöttelijöitä. Suljin silmät ja muistelin minun ja Rickin muistoja. Ne kisat, joista oltiin tultu ruusuke kädessä tai mustelmia paikat täynnä. Kaikki oli aina ollut kiinni Rickistä ja sen päivästä, jos sitä huvitti hyppiä, niin se hyppi kunnialla. Jos se yritti välttää kavion nostamista maasta - oli tuloksena yleensä kaatuneita esteitä ja likainen ratsukko. Meidän maastolenkit olivat yleensä olleet rauhallisia, paitsi kerran rannalla Rick luuli merta vesilätäköksi ja ihmetteli laineita, jotka löivät pitkälle rantaa. Järkyttävämpää oli vielä se, kun ratsastaja yritti saada sen uimaan. Rick oli järkyttynyt viikon ajan ja se kiersi kaukaa kaikki vesilätäköt, eikä suostunut olemaan sateella ulkona. Yksi muisto oli myös se, kun Rick oli tarhassa sateella ja se alkoi hermostua, kun kukaan ei hakenut sitä pois. Rick oli päässyt tarhasta joko hyppäämällä tai ryömimällä, mutta kummatkin ehdotukset olivat aika mahdottomia, koska aidat olivat turhan korkeat Rickille, eikä sellainen möhömaha olisi voinut päästä aidan ali ryömimällä - aitakaan ei kuitenkaan ollut mistään kohtaa rikki. Siinä oli ihmetteleminen, kun aitaus oli kunnossa, mutta itse ori seisoi tallin oviaukossa sateen turvissa.
Minua alkoi naurattaa, kun mietin kaikkia juttuja, jopa mahdottomia asioita, joita Rick oli kuitenkin tehnyt. Tieltä päin alkoi kuulua auton hurinaa. Nousin innoissani seisomaan ja hihkaisin muille: "Nyt se tulee. Se on kohta taas kotona!" Minun teki mieli kiljua. Kun auto pysähtyi, menin jo iloisena avaamaan autontakaluukkua. Sisältä kuului tuttuja hirnahduksia. Kun luukku saatiin laskettua, hyppäsin auton kyytiin ja talutin Rickin ulos. Ori tuijotti minua kummissaan. Se oli kesän ajan seikkaillut ympäri Suomea ja nyt se oli taas kotona. Rick varmaan kuvitteli, että se oli ollut jonkinlaisella lomalla. Pieni suru valtasi mieleni, kun mietin, ellen olisi löytänyt netissä ilmoitusta. Ei voisi olla mitenkään varmaa, minne kaikkialle Rick olisi voinut joutua. Kiedoin käteni Rickin kaulaan ja halasin sitä pitkään. Rick ei yrittänyt rimpuilla sylistäni. Se vain pysyi paikallaan ja odotti, että päästin irti. Ehkä silläkin oli ollut ikävä. Päästettyäni irti Rick nosti päänsä korkealle ja hirnahti pitkään ja kovaan ääneen, että kaikki kuulivat, että mr. Rick oli taas kotona.
23.09.2012 Estevalmennus, valmentajana Juiku
Kävelimme yhtä matkaa maneesille, missä sinä nousit sitten lewitzerorisi selkään ja aloit verryttelemään käynnissä pitkin ohjin. Annoin teidän lämmitellä sillä välin, kun itse kokosin rataa maneesiin. Lämmittelit Rickiä jokaisessa askellajissa kumpaankin suuntaan ja neuvoin tekemään paljon ympyröitä sekä temmonvaihteluita, niin saataisiin kunnolla ori hereille. Rick oli hieman hermostuneella tuulella ja jouduit pitämään erityisen tasaisen käden, ettei Rick alkanut liikoja painamaan kädelle.
Kun olitte lämmitelleet esittelin teille kyhäämäni radan, johon sisältyi muutama todella tiukka kurvi sekä kaksi pidempää suoraa. Esteet olivat korkeudeltaan 60-90cm ja pari erikoisestettäkin joukkoon mahtui. Hyppäsitte lämmittelyksi ensin pari 60 sentin estettä, minkä jälkeen käskin alkaa tulemaan rataa.
Aluksi Rick testasi oletko hereillä ja kielsi muutamaan otteeseen, mutta kun itse skarppasit esteelle niin ori hyppäsi ihan kivasti yli.
Rick suoritti hienosti tiukat kurvit, mutta suoralla kiihtyi liikaa ja muutaman kerran puomit kolisivat maahan, kun et saaanut ratsastettua askeleita esteiden väliin. Käskin tehdä kunnolla pidätteitä pidemmällä pätkällä, jotta ori hieman rauhottuisi ja askel pysyisi tasaisena. Tämän jälkeen pidemmätkään suorat eivät koituneet ongelmaksi.
Loppujen lopuksi rata meni ihan hyvin, mutta suosittelen treenaamaan jatkossa erityisen tarkkaan noita pitkiä pätkiä, ettei Rick kiihdy liikoja. Aikaa ratsastaessa toki saa vähän pistää eteen, mutta kuitenkin hevosen on oltava kuulolla ja valmiina hyppäämään, vaikka saisikin vähän kaasutella.
22.09.2012 Estevalmennus, valmentajana Vicky
Aloitimme itsenäisillä alkuverryttelyillä. Katselin hieman Rickin liikkumista ja ratsastajan ratsastusta. Kannoin samalla kentälle tolppia ja puomeja 7 estettä varten. Tein niistä jonkinnäköisen radan ja laitoin kaikki esteet n.30cm korkuisiksi. Kunnon alkuverkkojen jälkeen ohjeistin seuraavan tehtävän. Laukkaa kahdeksikolla tehden perus laukanvaihdot puomin päällä. Rick oli innoissaan ja peräpääkin tuntui nousevan jonkin verran. Pian aloimme hyppäämään kahden esteen sarjaa. Rick kiirehti hieman ja jälkimmäinen este tippui. Nilluri sai kuitenkin haastavan ratsunsa hetkessä kuriin ja esteet alkoivat sujua. Kerroin ratsukolle radan jota he saivat alkaa hypätä. Yksi kielto tuli jo heti alkuun. Seuraavalla yrityksellä Rick meni yli aivan jäätävällä loikalla, mutta ratsastaja pysyi hienosti kyydissä. Kun radasta oli selvitty, nostin radan 60cm korkeuteen. Sekin sujui hienosti. Hieman Rick epäröi joillain esteillä, mutta Nillurin kannustuksella yli meni. Loppuun hypättiin vielä 70cm rata ja kun se sujui hyvin, aloitettiin loppuverryttelyt. Loppuverryttelyksi ensin pari kierrosta rentoa laukkaa, sitten kevyessä ravissa kahdeksikkoa, niin että molempiin päätyihin tulee pääty-ympyrä. Valmennus sujui kerrassaan hyvin ja ratsukon yhteistyö pelasi hienosti.
Tuijotin tietä levottomana. Oloni oli ärtynyt ja väsynyt, mutta samalla yhtä iloinen ja onnellinen. Olin myynyt Rickin Komiaan, Suomeen, mutta myöhemmin löysinkin netissä ilmoituksen myytävästä lewitzer-orista. Kiinnostuneena oli vilkaissut ilmoitusta ja saanut tajuta, että myytävä ori oli Delmino Merrick. Rick, jonka minä olin myynyt Komiaan, asui nyt Pohjois-Suomessa Könkäällä. Se, että olin sanonut aikaisemmalle omistajalle, että jos hän myy orin, tarjoaa minulle ensimmäisenä, mutta ori oli päätynyt Komiasta Hurmikseen. Enemmän minua vielä ärsytti, koska en ollut kuullut sen jälkeen orista enää mitään. Mutta enhän minä voinut syyttää asiasta ketään. En halunnut, että Rickistä tulee kiertoponi, joten laitoin ilmoitukseen, että ottaisin orin mielelläni takaisin. Eihän Rick ollut mikään helpoin tapaus, ja tiesin, että se voisi tuoda lisätöitä, mutta ori oli asunut Mysticissä puolet elämästään, joten olin varma, että se muistaisi meidät - tai ainakin minut.
Hevosauton olisi pitänyt ilmestyä jo tunti sitten, ja kiersin hermostunenaa kehää tallin pihalla. Muutama tallilainen oli tullut pitämään seuraa, mutta kun mitään ei kuulunut, he kävivät välillä tekemässä hommia ja tulivat takaisin. Kaikilla oli ollut ikävä Rickiä. Se ei ollut mikä tahansa poni. Jokainen oli vuodattanut sen kanssa kyyneliä - ilosta, surusta tai vihasta. Tiesin, että Rickillä olisi ollut pitkä matka takanaan, kun se saapuisi. Se oli ensin mennyt laivalla Ruotsiin, josta Michael ja Ellie olivat lähteneet sitä vastaan hevosautolla. Vilkaisin kelloa ja katselin tarhoissa seisovia laikukkaita, lihaskimppuja sekä vain möllöttelijöitä. Suljin silmät ja muistelin minun ja Rickin muistoja. Ne kisat, joista oltiin tultu ruusuke kädessä tai mustelmia paikat täynnä. Kaikki oli aina ollut kiinni Rickistä ja sen päivästä, jos sitä huvitti hyppiä, niin se hyppi kunnialla. Jos se yritti välttää kavion nostamista maasta - oli tuloksena yleensä kaatuneita esteitä ja likainen ratsukko. Meidän maastolenkit olivat yleensä olleet rauhallisia, paitsi kerran rannalla Rick luuli merta vesilätäköksi ja ihmetteli laineita, jotka löivät pitkälle rantaa. Järkyttävämpää oli vielä se, kun ratsastaja yritti saada sen uimaan. Rick oli järkyttynyt viikon ajan ja se kiersi kaukaa kaikki vesilätäköt, eikä suostunut olemaan sateella ulkona. Yksi muisto oli myös se, kun Rick oli tarhassa sateella ja se alkoi hermostua, kun kukaan ei hakenut sitä pois. Rick oli päässyt tarhasta joko hyppäämällä tai ryömimällä, mutta kummatkin ehdotukset olivat aika mahdottomia, koska aidat olivat turhan korkeat Rickille, eikä sellainen möhömaha olisi voinut päästä aidan ali ryömimällä - aitakaan ei kuitenkaan ollut mistään kohtaa rikki. Siinä oli ihmetteleminen, kun aitaus oli kunnossa, mutta itse ori seisoi tallin oviaukossa sateen turvissa.
Minua alkoi naurattaa, kun mietin kaikkia juttuja, jopa mahdottomia asioita, joita Rick oli kuitenkin tehnyt. Tieltä päin alkoi kuulua auton hurinaa. Nousin innoissani seisomaan ja hihkaisin muille: "Nyt se tulee. Se on kohta taas kotona!" Minun teki mieli kiljua. Kun auto pysähtyi, menin jo iloisena avaamaan autontakaluukkua. Sisältä kuului tuttuja hirnahduksia. Kun luukku saatiin laskettua, hyppäsin auton kyytiin ja talutin Rickin ulos. Ori tuijotti minua kummissaan. Se oli kesän ajan seikkaillut ympäri Suomea ja nyt se oli taas kotona. Rick varmaan kuvitteli, että se oli ollut jonkinlaisella lomalla. Pieni suru valtasi mieleni, kun mietin, ellen olisi löytänyt netissä ilmoitusta. Ei voisi olla mitenkään varmaa, minne kaikkialle Rick olisi voinut joutua. Kiedoin käteni Rickin kaulaan ja halasin sitä pitkään. Rick ei yrittänyt rimpuilla sylistäni. Se vain pysyi paikallaan ja odotti, että päästin irti. Ehkä silläkin oli ollut ikävä. Päästettyäni irti Rick nosti päänsä korkealle ja hirnahti pitkään ja kovaan ääneen, että kaikki kuulivat, että mr. Rick oli taas kotona.
23.09.2012 Estevalmennus, valmentajana Juiku
Kävelimme yhtä matkaa maneesille, missä sinä nousit sitten lewitzerorisi selkään ja aloit verryttelemään käynnissä pitkin ohjin. Annoin teidän lämmitellä sillä välin, kun itse kokosin rataa maneesiin. Lämmittelit Rickiä jokaisessa askellajissa kumpaankin suuntaan ja neuvoin tekemään paljon ympyröitä sekä temmonvaihteluita, niin saataisiin kunnolla ori hereille. Rick oli hieman hermostuneella tuulella ja jouduit pitämään erityisen tasaisen käden, ettei Rick alkanut liikoja painamaan kädelle.
Kun olitte lämmitelleet esittelin teille kyhäämäni radan, johon sisältyi muutama todella tiukka kurvi sekä kaksi pidempää suoraa. Esteet olivat korkeudeltaan 60-90cm ja pari erikoisestettäkin joukkoon mahtui. Hyppäsitte lämmittelyksi ensin pari 60 sentin estettä, minkä jälkeen käskin alkaa tulemaan rataa.
Aluksi Rick testasi oletko hereillä ja kielsi muutamaan otteeseen, mutta kun itse skarppasit esteelle niin ori hyppäsi ihan kivasti yli.
Rick suoritti hienosti tiukat kurvit, mutta suoralla kiihtyi liikaa ja muutaman kerran puomit kolisivat maahan, kun et saaanut ratsastettua askeleita esteiden väliin. Käskin tehdä kunnolla pidätteitä pidemmällä pätkällä, jotta ori hieman rauhottuisi ja askel pysyisi tasaisena. Tämän jälkeen pidemmätkään suorat eivät koituneet ongelmaksi.
Loppujen lopuksi rata meni ihan hyvin, mutta suosittelen treenaamaan jatkossa erityisen tarkkaan noita pitkiä pätkiä, ettei Rick kiihdy liikoja. Aikaa ratsastaessa toki saa vähän pistää eteen, mutta kuitenkin hevosen on oltava kuulolla ja valmiina hyppäämään, vaikka saisikin vähän kaasutella.
22.09.2012 Estevalmennus, valmentajana Vicky
Aloitimme itsenäisillä alkuverryttelyillä. Katselin hieman Rickin liikkumista ja ratsastajan ratsastusta. Kannoin samalla kentälle tolppia ja puomeja 7 estettä varten. Tein niistä jonkinnäköisen radan ja laitoin kaikki esteet n.30cm korkuisiksi. Kunnon alkuverkkojen jälkeen ohjeistin seuraavan tehtävän. Laukkaa kahdeksikolla tehden perus laukanvaihdot puomin päällä. Rick oli innoissaan ja peräpääkin tuntui nousevan jonkin verran. Pian aloimme hyppäämään kahden esteen sarjaa. Rick kiirehti hieman ja jälkimmäinen este tippui. Nilluri sai kuitenkin haastavan ratsunsa hetkessä kuriin ja esteet alkoivat sujua. Kerroin ratsukolle radan jota he saivat alkaa hypätä. Yksi kielto tuli jo heti alkuun. Seuraavalla yrityksellä Rick meni yli aivan jäätävällä loikalla, mutta ratsastaja pysyi hienosti kyydissä. Kun radasta oli selvitty, nostin radan 60cm korkeuteen. Sekin sujui hienosti. Hieman Rick epäröi joillain esteillä, mutta Nillurin kannustuksella yli meni. Loppuun hypättiin vielä 70cm rata ja kun se sujui hyvin, aloitettiin loppuverryttelyt. Loppuverryttelyksi ensin pari kierrosta rentoa laukkaa, sitten kevyessä ravissa kahdeksikkoa, niin että molempiin päätyihin tulee pääty-ympyrä. Valmennus sujui kerrassaan hyvin ja ratsukon yhteistyö pelasi hienosti.
